Linnaistensuo

Loppiaisen kipakka pakkanen houkutteli jäämään untuvatäkkien alle. Mieli teki kuitenkin sen verran luonnon rauhaan ja raikkauteen, että pakkasin reppuun tärkeimmät eli kameran ja kuumaa juotavaa. Rauhoittavia maisemia etsiskelevän ei onneksi tarvitse matkata aina kohti pohjoista vaan omaan lähiympäristöön tutustumallakin voi löytää sykähdyttäviä luontokohteita kuten oma lähisuosikkini Linnaistensuo. 1,5 km pituinen pitkospuinen luontopolku hämmästyttää rauhallisuudellaan, vaikka sijaitseekin kaatopaikan ja teollisuusalueen kupeessa. Vain kaukaa kuuluva liikenteen kohina keskeyttää hetkeksi haaveilut, että sitä olisi patikkaretkellä syvemmälläkin erämaassa.

Ajoitus osui täydellisesti kohdilleen eli aurinko oli jo laskemaisillaan, kun saavuin luontopolun lähtöpisteeseen. Suolle pääsee kahta reittiä pitkin. Tällä kertaa jätin Linnaistenmäen korpit vanhan metsänsä kätköihin ja aloitin retken sieltä minne varsinaiset opastekyltitkin viittaavat eli Korvenrannantien päähän. 

Pitkospuita pitkin on helppo taittaa matkaa, mutta pakkasten rohkaisemana uskalsin poiketa myös merkityltä reitiltä suolle kävelemään. Niin kokenut soiden ylittäjä en ole, jotta sulien aikaan uskaltaisin liikkumaan mättäille.

 Laskeva aurinko loi pehmeitä sävyjä ympärilleen...

Männyt olivat saaneet hunnun huurteesta... 

Ja pakkanen oli taiteillut valtavan kokoisia ja kauniita lumikiteitä. 

Tällä kertaa huippumaisemat löytyivät jalan juuresta. Tässä vaiheessa harmitti hieman päätös kameran objektiivien karsimisesta kotosalla... Makrolinssi sai välttyä pakkasenpuremilta. 

Vaikka pärjäsipä sitä sen hetkisellä kalustollakin. Ja ehkä joskus on hyvä, että katson maisemaa muunkin kuin kameran linssin läpi. Omat makrokiikarit siis tihrulleen ja pitkospuiden päälle kontusilleen. Vähän piti ympärilleen katsella, kun muitakin maisemoijia oli liikenteessä. 

Suurimman osan ajasta sai kuitenkin nautiskella itsekseen ja siemailla kuumaa kannon nokassa. Silloin tällöin korppi kaukaisuudessa seurasi liikendintää ja suhisteli ylitse lentoääntään vaimeasti päästellen.

Jotta loppiaiskyyti ei olisi liian kylmää, lisään lopuksi muutaman kuvan suon kesäisistä maisemista.

 Luontopolun voi aloittaa myös Linnaistenmäen juurelta, joka kulkee ennen pitkospuille saapumistaan läpi korppimetsän. Suurten puiden katveessakin olet silti jatkuvan tarkkailun kohteena. Korpeista saattaa nähdä vilahduksen jos liiaksi yrität niitä paikantaa. Enemmänkin kannattaa kuulostella niiden keskinäistä viestittelyä. Metsässä on salaperäinen ja hämärä tunnelma.

 Suon lähestyessä maisemat muuttuvat ensin lehtomaiksi...

Ja vaihtuvat pian karuun ja erämaiseen suoluontoon.

Suon sijainnin ja pituuden vuoksi se on mainio myös opetuskäyttöön. Muistan itsekin käyneeni suolla ensimmäisen kerran yläasteella. Pitkospuiden varrella on kylttejä, joissa kerrotaan suon ekosysteemistä. Kuvitukset ovat hurmaavia ja maisemaan täydellisesti sopivia. Jokaisella käyntikerralla tankkaan itsekin tietoutta varsinkin suon kerroksellisuudesta... Mikä olikaan rimpi, kulju jne. Menen vieläkin sekaisin. :)

Taisipa korppi pudottaa jotain suon yli lennellessään. Korppien seuraamisessa on jotain hyvin rauhoittavaa. Haaveilen, että saisin linnun lähikuvaan tai siluetiksi auringonlaskua vasten, suomännyn oksalle istumaan.

Lisää Linnaistensuon tietoutta voit lukea täältä: 

http://www.lahdenseudunluonto.fi/luontokohteet/lahti/luonnonsuojelualueet/linnaistensuo