keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kansallismaisema, sielunmaisema

Terveisiä pakkasenpuraisemista postikorttimaisemista, ikimetsien suojista, Kolilta! Tai johan ne vaihtui etelän lällikeleihin, mutta onneksi on mielikuvat ja kameran tallentamat ruudut pahimpaan Kolin ikävään taas olemassa. Olen jo pitkään mietiskellyt isompaa Koli-päivitystä, siellä kun tulee kohtuu usein ravattua. Tässä nyt ens alkuun kuitenkin viimeisimmän retken mieleenpainuvimmat näkymät.


Näkymä Ukko-Kolilta. Kun tavarat saa pitkän ajomatkan päätteeksi jokseenkin purettua, kapuan aina ensin helpoimmin huiputettaville vaaroille katsomaan, että maisemat ovat pysyneet ennallaan. 


 Vakiomajoitus Paimentupa. Metsäisen tien keskeltä avautuu huikea näkymä laaksoon, jossa tämä sympaattinen islanninhevostila sijaitsee. Pohjois-Karjalassa ihmisten vieraanvaraisuus ja huomaavaisuus on mielestäni omaa luokkaansa. On mukava saapua määränpäähän pidemmänkin tauon jälkeen, kun oma nimi on tullut jo tutuksi vieraskirjasta tai ääni puhelimessta. Eipä siinä tervehdyksiä kummemmin ehtinyt vaihtamaan, kun edettiin jo muihin kuulumisiin. Sydäntä lämmittävää avoimuutta.


Tälläkin kertaa piti päästä issikoimaan kansallispuistoon. Omiksi ratsuiksi olen saanut suloisen Pikku Tähden tai Snörpin. Tällä kertaa Snörpillä mentiinkin semmoista laukkaa lumihangessa, nimensä mukaisesti nopeasti, jotta vieläkin kivistää lihaksissa.


Hevosvaelluksilla ohitetaan usein tämä autioksi jäänyt asumus. Kävin vieressä asuvilta sisaruksilta kuvauslupaa kyselemässä ja täälläkin ventovieras kutsuttiin ensimmäisenä tupaan lämmittelemään ja kahveelle.




 Reissun viimeisenä päivänä pakkanen paukkui -24C:ssa. Pyrin aina joka kerta käymään jossain uudessa paikassa Kolilla ja tälle reissulle olin säästellyt Räsävaaran näköalatornin. 


 Räsävaaran laavulla kuusien suojissa ensin lämmintä juotavaa ja sitten kapuamista kohti tornia.




 Puinen näköalatorni on oikea korkeanpaikankammoisen unelmakohde. ;) Jännitystä askeliin toi rappusille pakkautunut lumi.


Mutta kapuaminen oli sen arvoista... 








 Niin pitkälle tuli venyteltyä maisemointia, että varpaat alkoivat jo ilmoittelemaan tunnottomuudella. Auringon viimeiset säteet valaisivat polkua takaisin päin.


Vaikea oli jättää taas nämä rauhoittavat maisemat taakse ja palata etelän hälyyn ja betonin keskelle. Muistona kuitenkin nämä kauniit talviset päivät ja poskia punoittavat ulkoreippailut.




Näiden kuvien myötä parempaa uutta vuotta 2015!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Hyvä kiertämään

Olen aikalailla valikoiva luonteenlaatu. Usein toivon, että tämä piirre ulottuisi myös herkutteluun. Tai tavallaan liittyy, sillä tykkään syödä suklaan suklaana, ilman mitään täytteitä tai lisämakuelämyksiä. Ja vaaleana kiitos. Mutta jouduin nyt senkin edessä taipumaan... Töistä löytyy useampikin kokenut testisuu, joten kotikokeilut voi huoletta maistattaa laatuun tottuneella raadilla. Kyllä se houkuttelua vaati, että tartuin hieman epämääräiseltä näyttävään palaseen... 

Siinä maistellessa mietin, kuinka moni juttu menee tältä neidiltä sivu suun pelkkien kaavoihin kangistuneiden mielikuvien takia. No kannattiko kokeilla..? Jälkkäriherkkujen top vitonen sai hetkessä uuden kilpailijan. Siispä hyvä kiertämään, joululahjaksi. 


Rocky road - lakritsitoffeet


- 200g maitosuklaata
- 250g tummaa suklaata
- 1 prk (n. 400g) sokeroitua kondensoitua maitoa
- 50g voita
- 200g lakritsipaloja
- 100g vaahtokarkkeja
- 3dl esim. suolattuja cashew-pähkinöitä



Sulata suklaat, kondensoitu maito ja voi paksupohjaisessa kattilassa keskilämmöllä välillä sekoitellen. Koska edellispäivän karjalanpiirakoiden riisipuuro tarrasi kattilanpohjaan kiinni, otin homman varman päälle ja sulattelin ainesosat kerroskattilassa.


 Leikkaa lakritsipalat pariin osaan. Sama vaahtokarkeilla. Vaahtokarkkien pienentäminen on tahmaista puuhaa, joten iso apu etenemiselle on ostaa Haribon minivaahtokarkkeja. Sekoita lakritsit, vaahtokarkit ja pähkinät sulaan suklaaseokseen. Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (esim. lasagnevuoka).


 Anna jähmettyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia ja leikkaa paloiksi. Massa riittää n. 40 palaan. Toffee säilyy huoneenlämmössä kuivassa paikassa noin viikon.






Lakritsitoffeet kuuluvat tämän vuoden tonttupajan tuotoksiin. Saas nähdä ketkä pääsee niitä maistelemaan, ellette ehdi kokeilemaan reseptiä ennen aattoa. ;) Makoisaa joulunaikaa!