lauantai 1. helmikuuta 2014

Tahmea tammikuu

Vuosi toi tullessaan pelätyt vanhat haasteet ja ympäriinsä tohottavan elämä vaihtui kalenterin totaaliseen puhdistamiseen ja perus arkirutiinien suorittamiseen. Pakkopysähdys tekee omalla tavallaan hyvää, mutta olisi sen mielellään toteuttanut kepeimmillä eväillä. Perheenjäsenen vakavan sairastumisen myötä saa oma elämäkin kertaheitolla monenlaista remonttia. Tammikuu ei ole siis ollut itkumääriä tai paikkoja tutkailtaessa tipaton eikä kolhuilta ole säästytty niin henkisellä kuin peltiselläkään puolella. Blogiinkaan ei löytynyt hetkeen ajatusta. Elämänmakuista vuoristorataa, tätä tämä nyt on.

Muutama ihminen on kuitenkin onnistunut jo kaivelemaan naurua esille. Ja sitten ystävät, tiedän että ympärillä on erityisiä ihmisiä. Kiitos. <3

Mukaan mahtuu silti aina myös uusia ystäviä, erilaisia tovereita. Olen jo monta vuotta pyöritellyt mielessä vapaaehtoistyöhön osallistumista ja viime kesänä Yhteishyvässä eteeni osui kirjoitus Keharikaverikoulutuksesta. Hakemus lähti saman tien ja eräänä syksyisenä viikonloppuna suuntasin Espooseen yhdelle elämäni parhaista kursseista. Koulutuksia järjestetään tulevanakin keväänä: http://www.keharikaveri.fi/




Keharikaveritoiminnan kautta saan jossain vaiheessa oman kehitysvammaisen kaverin ja kurssilla sain hyvät alkueväät tähän toimintaan. Keharikaverin kanssa voi tehdä melkeinpä mitä vaan, samoja asioita kuten muidenkin ystävien kanssa, ehkä vain uudenlaisella näkökulmalla. Sana levisi kuitenkin jo ystävieni välityksellä ja ennen joulua olin  täällä kotopuolessa yhteyksissä erään äidin kanssa, joka kaipasi down-tyttärelleen samanlaista tukitoimintaa. Eli vähän itsenäisemmin ja soveltaen mennään, mutta nähtiin jo kerran, hyvin meni ja oltiin kuin vanhat tutut. Maanantaina tavataan toisen kerran kahvilassa ja poiketaan yhteisessä intohimokohteessa eli lankakaupassa. :)

Synkän joulukuun jälkeen piristystä on tuonut myös pitenevä päivä ja lämpöinen auringonpaiste. Pakkaset takasivat muutamia upeita kuutamoöitä sekä huurteisia puita ja kamera on ollut tiiviisti mukana lenkeillä.


 Piipahdus Vääksyn vesimyllyllä taidekurssin jälkeen. 













2 kommenttia:

  1. Voi murunen. Halaukset isoakin isommat. Olet usein mielessä. Voimia.
    Kun löytyy energiaa, tule käymään. Tarjolla teetä ja sympatiaa ja nallen halaus.

    P.S. Mahtavia kuvia!!

    VastaaPoista
  2. Täältäkin isot voimahalit, ja minä parsin tukiverkon niin tiuhaksi ettei siitä millään pääse putoamaan<3 <3 Kuvasi ovat voimaannuttavia ja ihania - kuten aina!

    VastaaPoista