Joulukuun paketti

Ja niin joulu joutui… Ja koko joulukuukin samalla. Tässä sekalaista koostetta kiireisestä joulukuusta ja tunnelmia lumisista hetkistä, joista sentään muutama päivä saatiin nauttia.

Omalta osaltani joulu sujui kuumeisena sängyn pohjalta käsin ja telkkari viihdykkeenä Lumiukkoineen, sun muine ohjelmineen. Pienenä tyttönä kirjoitin käsin ohjelmalistan kaikista ohjelmista, jotka aattona aioin katsoa. Tällä kertaa pallukat lehden ohjelmalehtisen sivussa saivat riittää, mutta kyllä, tänäkin jouluna taannuin lapsuusfiiliksiin ja pari perinteistä piirrettyä kohokohtaa saivat edelleen hymyn ja lämpimän olon aikaiseksi.

Joulun pyhiksi olin säästellyt myös Koliin liittyvää lyhyttä dokumenttia, jonka sain ystävällisenä osoituksena postin välityksellä Joensuusta. Joulutunnelmaan virittäytyminen alkoi siis joulukuun aluksi pienellä pikkujoulumatkalla sydämellisten ja iloisten ihmisten Pohjois-Karjalaan. Täytyy sanoa, että ihmiset tuolla suunnalla tekevät joka kerta syvemmän vaikutuksen pelkällä olemisellaan. Huoltsikoista lähtien hymyä, ihanaista murretta, jutustelua, toisen huomioimista… Kontrasti Etelä-Suomeen, ainakin kaupunkeihin, on mielestäni aika iso.

Pikkuinen joulumatka Joensuuhun koostui kirpputoreista, hyvästä ruoasta sekä hetken mielijohteesta mennä elokuviin. Ennen kotiin lähtöä suuntasimme matkaseurani kanssa myös Botaniaan, jossa vierailin kesällä ensimmäistä kertaa. Olin aivan varma, että tässä ikuisen kesän paratiisissa perhoset lepattaisivat samaan malliin ja värit loistaisivat yhtä kirkkaina kukissa. Ei se ihan niin ollutkaan, mutta muutama siivekäs sentään tavattiin kun tarkasti niitä etsittiin ja talvehtivat mutta vehreät kasvit loivat omaa rauhaa ympärillä. Oli hassua katsella ulos lumipyryyn ja olla itse sisällä tropiikissa.

Tällä vierailukerralla aikaa riitti enemmän muihin tutustumisjuttuihin, nimittäin majailee Botaniassa muitakin siivekkäitä asukkeja.

Kahvilaan seuraksemme saimme Juuson, joka nimestään huolimatta on tyttönen. Kielenkäytöstä sen verran, että tietyt sanat ”sopisivat” ehkä enemmän pojan suuhun… :D Niitä kirosanoja en kyllä tälläkään kertaa kuullut, mutta monen monta tervehdystä kyllä. Kiitos Virratvuoren Jussille ainutlaatuisesta tapaamisen järjestämisestä ja muusta ystävällisyydestä!

Kun kaikenlainen hulina, kiire ja päässä pyörivät asiat alkavat liikaa verottaa energioita, nappaan auton alleni ja lähden jonnekin ajelemaan. Yllätys, en toisia kaupunkeja kohti, vaan avariin peltomaisemiin, vesistöjen lähelle, metsien reunustamille pikkuteille. Näitä kauniita mielenmaisemia löytyy lähistöltä erityisesti Kärkölän suunnalta, Kalkkisista sekä Hollolan kirkonkylältä. Tälle retkelle sain liitettyä onneksi myös parit perinteikkäät joulumyyjäiset, joista Hollolassa Marian joulutorilla taisi tulla jo 10 vierailuvuosi peräkkäin.

Jos et tänä vuonna käynyt, niin piipahdus ensi joulukuussa tässä vanhassa kanttorilan pihapiirissä, saa takuuvarmasti joulufiiliksen aikaan, säästä kuin säästä riippumatta. Tämä kaunis 150-vuotias paikka on naivistitaiteilija Asta Pulkkisen koti sekä ateljee. 

 Vierailun arvoinen on myös kirkonkylän keskiaikainen harmaakivikirkko, joka jää kuvassa kellotapulin taakse.

Myös Kalkkisissa oli tapahtumaa joulukylällisen verran. Ihanaa, että tämmöiset pienet kylät jaksavat edelleen panostaa kaiken talouskurimuksen keskellä ja tuoda iloa sekä tunnelmaa omien kyläläisten sekä vähän kauempaa tulevien mieliin.

Joulutunnelmaa aloin itse loihtimaan hivenen liian myöhään. Tai, koti oli hyvissä ajoin varustettu joulun tuloa varten, mutta lahjojen kanssa kävi niin, että kaikki eivät ehtineet valmistua h-hetkeen mennessä. Joka joulu yritän tehdä enemmän itse lahjoja ja tänä vuonna jo puolet paketeista oli ihan omaa tuotantoa. Tämän tontun pajassa riitti tekemistä siis myös monille yön pikkutunneille.

Laajemmalle levittyvä nalleperhe sai kaksi uutta jäsentä: retrompi omista lapsuusajan verhoista sekä...

...kokeeksi isomahaisempi ruskeakarhu. Mukavaa on, kun nallet muokkautuvat matkan varrella ja saavat omia erityispiirteitä. Kiitos Sannalle mahansuurennusideasta. :)

Joulukalentereita olen tehnyt parille ystävälleni vuosien aikana. Ensin tuoreempi…

...ja jälkimmäisenä ensimmäinen prototyyppi parin vuoden takaa. Mamman vanhat pitsit ja hyvin säilötyt Marimekon joulukankaat saivat arvoistansa käyttöä.

Nämä virkatut pussukat valmistuivat onneksi jo kesällä. Musta lähti lahjaksi, mutta vaalean otan keväällä keittiööni käyttöön. Ompeluksiini tilasin Euroteamilta myös käteviä käsityönauhoja.

Ristipistot ja kirjonta ovat olleet kuluneen syksyn himojuttuja Möröiselle. Hidasta puuhaa, silmät ristissä pistoja laskemista ja purkamista moneen kertaan.. Mutta ah niin koukuttavaa. Tylsiä hetkiä ja jotain tekemistä vaativia sormia varten laukussa kulkee nykyään jatkuvasti pari pientä ristipistotyötä. Tämän poromallin löysin Sinellistä ja muokkailin omannäköiseksi lisäämällä taustaksi pellavakankaan.

Löytyipä kontista vielä ekaa kertaa elämässä kudotut ekstrapitkävartiset junasukatkin kummipojalle. Nyt pitäisi löytää käynnistysvaihde päälle, että huomisen työvuoron saa alta pois ennen uusia vapaapäiviä. :)

 

Rauhallista joulua ja mukavaa yhdessäoloa!

(runo: Henri Välitorppa)                     

Kurkistus käsityöopintoihin

Blogihiljaisuus on päättynyt.

Loppukesästä varmistui, että pääsin jatkamaan, tai oikeastaan syventämään käsityötaiteen opintoja. Koulutus kestää 2,5 vuotta ja ensimmäisellä varsinaisella kahdesta viikonlopusta koostuvalla jaksolla työstimme aihetta unelmien tuoli. Tehtävä oli sinänsä haastava, sillä en välttämättä tarvitse enää yhtään istuinta kotini koristeeksi.

Ensimmäisellä kerralla lähestyin aihetta luonnosta käsin. Varsinainen unelmatuolini olisi ehkä hetken rakennelma jonnekin rauhaisan metsän siimekseen tai kansallismaiseman äärelle vaikkapa Kolin huipulle. Pienenä tyttönä rakastin majojen rakentamista, miksipä en voisi näin aikuisena rakennella metsän valtaistuinta samalla innolla? :) Loka-marraskuun takia. Vesikelit ja lehdettömät puiden oksat eivät nyt suoraan sanoen innostaneet rakenteluihin kuin sisällä ja siksipä punoin muutamasta koivunoksasta pienoismallin tästä unelmien levähdyspaikastani. Koristeeksi kierittelin lempikukkani vanamon lehtivanaa. Kiitos Raitamamille tästä ideasta ja vanamon metsästyksestä. <3

Toisestakin tuoli-ideasta on kiittäminen yllä mainittua henkilöä, sillä tarkkaavaisena hän bongasi kirpputorilta säilytyspallin, joka liittyy vahvasti lapsuuteeni. 

Lapsuudesta eniten mieleen jäänyt istuin oli maalla ollut nahkainen palli, jossa kummitätini säilytti villasukkalankojaan. Palli oli mukavan kiikkerä ja päällystetty nahan jäljitelmällä ja voi kuinka mukavasti se huokasikaan, kun sen päälle istui rivakasti. Kansi ikäänkuin täyttyi samalla ilmasta ja puhaltui ulos keskellä olleesta reiästä. Kun tämä nahkapallin kaukainen sukulainen, likainen ja karvainen ilmestys hypähti kirpparilla silmille, tiesin että tämä kätevä istuin ansaitsi uuden käyttötarkoituksen ja ilmeen hyvässä kodissa.

Karvahuppu sai kyytiä ja hyvässä kunnossa ollut runko kokonaan valkoisen värin.

Olen jo pitkään haaveillut tilkkutöiden tekemisestä, mutta ennen kuin sisäistän oikean leikkuutekniikan, tilkkuilen sekatekniikalla. Ja sehän sopii mainiosti, sillä työnjälkeni on yleensä hyvinkin harkittua ja siistiä. Sekatekniikalla jopa minä voin irroitella enkä voi ennakoida lopputulosta. Niin ja lankojen päättelyssäkin uskalsin oikoa, saksittelua ilman solmuja. :)

Kolmioista kasasin ympyrän...

... nakuttelin huolellisesti puukannen ja pehmusteiden päälle...

... ja lopuksi kursin keskustan koholle päällystetyn puunapin avulla.

Rungon päällystin kahdella kankaalla, jotka toistuvat pallin kannessa. Aluksi suunnittelin päällystäväni myös rungon sekatekniikalla, mutta kokonaisuudesta olisi tullut kenties liian sekava. Nyt kansi pääsee oikeuksiinsa.

Palli on loistava tuki lepoa kaipaaville jaloille. Ja eiköhän täältä tavaran keskeltä jotain säilöttävääkin sinne löydy.

Lopuksi vielä pari nallea, joita en malta olla esittelemättä.

 Kummipoika sai nimen ja ylpeä kummitäti vei lahjaksi mm. nallen.

 Joulu lähestyy ja sain myös mielenkiintoisena tilauksena valmistaa nallesta tonttuversion. Nalle näytti jo tässä vaiheessa veikeältä...

... mutta sai viime silaukseksi huovutetun parran.

Vähän vielä marraskuuta jäljellä, koitetaan selättää tämä hämäränhyssy vaikkapa joulupuuhasteluilla. :)

Vaihtoehto vaippakakulle

"Vaippaleivonnaiset" saivat jatkoa, kun kasasin hitusen poikamaisempaa mallia ystäväni viime viikonlopun vauvakutsuille. Kaverini löysi Etsyn kautta kuvan, jossa perinteisemmän kakun sijaan vaipoista oli loihdittu komia moottoripyörä! Ohjeita moisen kulkuvälineen perään en lähtenyt tällä kertaa etsimään vaan kuvaa katselemalla koitin keksiä oman version moottoripyörän toteutukseen ja tässäpä kuvia siitä, mitä sain aikaiseksi.

Valmistelut aloitin tietysti kuskista. Nallukoille on mukava aina keksiä jotain pientä uutta ja tällä kertaa kaularusetin tilalle ompelin kolmiohuivin. Huivi sopii rusettia paremmin hurjalle kuskille. :) Kokeilin myös farkkua kankaana ja nalle onkin mukavan tukevaa tekoa. Kunhan pienokainen saa nimen, haluaisin kirjoa huiviin vielä nimen alkukirjaimen.

Moottoripyörää varten...

... tarvitset 2 pakettia esim. vastasyntyneille 2-5 kiloisille vaaveille tarkoitettuja vaippoja ja vaikkapa talouspaperirullan hylsyn. Leikkaa hylsystä kaksi vaipan levyistä tötteroä. 

Hylsyn avulla vaipparenkaan muodostaminen on helpompaa. Alussa tämä renkaan pohja muistuttaa malliltaan hieman joulutorttua. Tein hylsyyn pienet lovet ja pujotin kumilenkit neljän vaipan yli, jotta loput vaipat olisi helpompi latoa tyhjiin väleihin ja renkaasta tulisi tukevampi. Kumilenkit näyttävät hylsyn keskustassa renkaan pinnoilta.  Loistavana kasausapuna toimi myös kakkupohjavuoka.

 Kun paketin vaipat on jaettu tasaisesti neljään välikköön, pujota isompi kumilenkki koko renkaan ympärille, jotta vaipat pysyvät paikoillaan. Kumilenkin päälle kannattaa kiertää esimerkiksi silkkinauha, jotta rengas näyttää siistimmältä. (silkkinauha näkyy myöhemmissä kuvissa)

Ensimmäisen renkaan jälkeen toisen kasaaminen sujui jo helpommin.

Muissa pyörän osissa voikin käyttää mielikuvitusta. Harsot ovat kovassa käytössä vauvaperheissä ja olenkin siksi tykännyt niitä usein viedä tuliaisina. Nyt käytin harsoja mm. rungon muodostamiseen ja tätä moottoripyörää varten niitä tarvittiin neljä: kaksi runkoon, yksi istuimeksi ja yhden kierittelin tuttipullon päälle, joka on moottoripyörän valona. Ruokalapusta tein etulokasuojan ja halutessaan semmoisen voi laittaa myös takapyörän suojaksi. Harsosta muodostuneisiin sarviin pujotin vielä pikkuiset sukat.

 Silkkinauha peittää alla olevan kuminauhan. Renkaan hylsyn välistä pujotettu harso riittää pyörän sarviksi asti. Tuttipullo kannattaa kiinnittää napakasti: sidoin harson päät ensin kumilenkillä yhteen pullon päälle ja lopuksi koristelin rusetilla.

Toisella harsolla kiinnitin renkaat toisiinsa. Kumilenkkipinnoista on tässä apua, sillä harson päät saa piilotettua tukevasti hylsyn sisään eikä harsoa tarvitse sitoa erikseen kiinni. Pyörän satulaa en kiinnitellyt mitenkään vaan taittelin sen kuskin alle.

 Tässä hurjapäinen kuski prätkänsä selässä! Turhan myöhään keksin, että olisi pitänyt vielä laittaa nallelle lasten aurinkolasit tai uimalasit ajoa varten.

 Tämä askartelu oli hurjan mukavaa ja lopputulos parempi kuin osasin odottaa. Parasta oli kuitenkin nähdä ilahtuneen äidin ilme. :)

Vauhdikasta viikkoa!

Syksyn harrasteet

Mukavaa syksyn koristamaa tiistai-päivää!

Vaikka aika kesäiseltä olo on vielä tuntunut. Eilen päiväretkellä Tallinnassa olisi voinut erehtyä, että elellään vielä keskikesää. Ainoastaan kadut tuntuivat aika autioilta, kun lomalaiset ovat palanneet töihinsä. Kesä, varsinkin kulunut, on ihanaa aikaa. Vuosi vuodelta huomaan kuitenkin olevani alkusyksyn tyttöjä. Uudet harrastukset alkavat, energiaa piisaa, illat hämärtyvät tunnelmallisesti ja vähitellen saan paikantaa laatikoista muhkeita neuleita sekä monen kirjavaa huivikokoelmaani. Jaloilla on tosin vielä ristiriitainen olo syksyn saapumisen kanssa, en nimittäin suostu laittamaan sukkia jalkaan tai vaihtamaan tänäkään vuonna ballerinatossuja ennen kuin oikeasti viimat alkavat kolottaa tassuja. :)

Omaan syksyyni kuuluu usein myös inventaarion tekeminen.. Kirpputoritavaraa on kertynyt omiin sekä vanhempien nurkkiin. Uuden kodin myötä halusin käydä kaikki tavarat läpi, jotta projekti olisi edes parina seuraavana vuonna vähän pienempi. Mutta kun sen saman käy läpi myös vanhemmille jääneiden tavaroideni kanssa, meinaa turhautuminen iskeä, sillä loppua ei näy.. Näinä inventaariopäivinä olen sen verran uudelleen tutustunut nuoreen minääni, että turha enää kieltää ettenkö olisi aikamoinen hamsteri. Säilössä olivat mm. kokeet yläasteelta eteenpäin ja muutama keräilyharrastuskin esittäytyi: postimerkit, pinssit, kivikokoelma, tarravihkot, kiiltokuvat jne. Unohdettuja astioitakin löytyi, joiden tilalle on jo pariin kertaan ostettu vastaavanlaisia. 

Tämän päivän keräilykohteitani en nyt lähde listaamaan, mutta totesin kalenteria katsellessa, että koska nautin uuden oppimisesta, hamsteroin myös ajanvietettä harrasteiden parissa aika monelle päivälle. :D Innolla odotetut käsityötaiteen syventävät opinnot alkoivat vihdoin, luvassa on monta mielenkiintoista pidempää projektia joista myöhemmin juttua luvasssa. Harrastelu on laajentunut myös kotiseutua laajemmalle ja parissa naapurikunnassa käyn maalailemassa ja valokuvakerhossa.

Valokuvakerhoilu on pitkään ollut mielessä ja toivottavasti saan sieltä vinkkejä, ideoita ja harrastukseen hurahtaneita kamuja. Kerhoilun kunniaksi muutama kuvanen siitä, kuinka pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa makrolinssiä eli lähikuvausta. Ystäväni muutti kesän alussa Joensuuhun ja lomalla ehtisin tutustua tähän sympaattiseen kaupunkiin hyvän opastuksen kanssa kolmen päivän ajan.

Kuvat on otettu Joensuun Botaniassa - kasvitieteellisessä puutarhassa jossa on myös maailman pohjoisin ja Suomen ainoa trooppinen perhospuutarha. Lämpimät suositukset paikalle, aion varmasti vierailla toistekin! 

Kuvista tuli kerralla suosikkejani. Olen tähän asti ollut vahvasti sitä mieltä, että objektiivien ostossa en pidä kiirusta makrolinssin kanssa, mutta taisipa tämä kokeilukerta muuttaa mieleni aivan toiseen laitaan.

Toinen toistaan upeammat ja isommat perhoset liitelevät vapaasti puutarhassaan. Hikihän siellä tropiikissa tuli, mutta haltioituneena seurailin perhosten liihottelua. Varovainenkin piti olla ettei astu näiden kauniiden yksilöiden päälle. Perhosia lukuunottamatta en ole mikään hyönteisintoilija, joten hitusen arvellutti huitaisenko vahingossa jotain siivekästä jos sellainen olisi sattunut istumaan vaikka pään päälle. :)

Katsetta ylös päin nostaessa saattoi puiden lehdillä möngertää ahkeria ruokailijoita. Tästäkin Mato Matalasta on tainnut tähän päivään mennessä kehittyä siivekäs kaunotar. Botaniasta lisäinfoa täällä: http://www.botania.fi/

Syksyn ihanuuksista mainittakoon vielä lopuksi, että tuleva kummilapseni järjesti pientä jännitysnäytelmää eikä loppuun asti ollut täyttä varmuutta onko tulossa tyttö vai poika. Uutta tulokasta pääsin jo ihastelemaan ja sydämen hurmasi pikkumies.

Tuliaiseksi "leivoin" elämäni ensimmäisen vaippakakun. Netistä löytyy kakkuohjeita moneen lähtöön, joten en tämän kaakun tekovaiheita kuvia lukuunottamatta enempää toista.

Vauvakavereita on tulossa lisää, joten tulevina päivinä harjoittelen vielä vähän toisenlaista mallia. Mukavaa näpertelyä ja onnistumisvarmuus on aika varma vähemmän leipovillekin. :) 

Kesän mukavimpia päiviä

Niin se kuukausi ja ensimmäinen kunnon kesälomani vuosikausiin sujahti nopeasti ohi ja viikonloppuna pitäisi asettaa itsensä taas työmoodille: tuskinpa olen ainoa tästä kurjimuksesta kärsivä. :) Lomalla unohdin aika kiitettävästi myös tietokoneen, joten lomakuulumiset tulevat jälkijunassa...

Kesäjuttuja muistellessa mieleenpainuvimmat hetket olen viettänyt maaseudun rauhassa luonnosta ja hellepäivistä kepeästi nautiskellen. Loppulomasta ompelukärpänen puraisi toden teolla ja nallevillityskin valtasi mielen. Länsirannikolle suunniteltu kirpputori-/mökkiretki meni mönkään, sillä tunnollinen työntekijähän sairastaa lomalla... Varaäiskän kanssa saatiin kuitenkin sellainen lepopäivä vietettyä, että siitä riittää intoa ja iloa pitkäksi aikaa!

Lepopäivä ei ollut perinteistä köllöttelyä vaan... 

Hellepäivän kunniaksi viriteltiin ompelupiste ulos ja kesätuulen mukavasti kutitellessa viihdyimme ompelustemme parissa melkein yöhön asti! 10 tunnin ompelumaratonin kruunasivat muurikkalettuset.

 Olin jo pitkään havitellut vanhaa nallea esimerkiksi kirpputoreilta, mutta kun sellaista ei ole vielä vastaan tallustellut, sain varaäiskältä aikanaan kaavat nallen valmistamiseen. Sen jälkeen olenkin ollut nallevillityksen vallassa ja ainakin päässä on monenlaista suunnitelmaa mitä näiden nallukoiden varalle voisi keksiä. Löysin viime jouluna alemyynnistä pitkät yöhousut, joiden kankaan näin kyllä aivan muualla kuin koipieni peittona. Purin housuista kaiken tarpeellisen pitseistä lähtien ja kangas sai uuden muodon nallen kaavoilla. 

Ompelupäiväni tuotos saa muotoaan tässä. Haluaisin pitää nallet kierrätysmateriaaleista tehtynä. Ensimmäistä kertaa kokeilin nallelle myös liikkuvia raajoja ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Pieni vaatemallistokin on käväissyt mielessä.

Tämä nalleneiti matkaa nimiäislahjaksi ystäväni tyttärelle. 

Tässä esittäytyy ensimmäinen tekemäni nalle. Hän ei valitettavasti pääse matkustelemaan vaan saa tyytyä lököilyyn kotisohvallani. Hänen "turkkinsa" löytyi varaäiskän aarrevarastoista ja kauniisti käsinkirjottu kangas on joskus ollut pöytäliinana. Nallukoita on tulossa lisääkin, sillä lähipiirissäni on syntymässä vauvoja ja mikäs sen mukavampaa antaa perheelle lahjaksi kuin jotain itse tehtyä. Myytäväksikin asti näitä joskus valmistuu, yksi pehmoinen fleecepuserosta ommeltu kontio on jo pienen pojan kaverina.

Lapset ovat lähellä sydäntäni ja olen aina pikkuisen haaveillut oman lastenkirjan tekemisestä. Ehkä näistä nalleista olisi kirjan hahmoiksikin, aika näyttää.. :)

Nyt takaisin ompelukoneen äärelle. Tunnelmallisia ja hämärtyviä elokuun iltoja!

Kalkkisten kyläpäivä ja ompelukerhoilua

Meinaa käydä kesällä helposti niin ettei blogipäivittely pysy kirjoittajansa vauhdissa. Mukavaa kiirusta on riittänyt ihmisten ja kesäisten tapahtumien parissa. Edessä olevan loman päivätkin täyttyvät sellaista tahtia, että tuntuu kalenteria katsoessa kuin koko neliviikkoinen olisi jo vietetty... Enää yksi herätys ja sitten se kaivattu loma alkaa vihdoin täälläkin!

Ennen tämän päiväistä kuva-arkistojen aukaisua haluan kiittää Agabaa kauniista sanoista ja blogini huomioimisesta. Agaballa on sana hallussa ja tämä nainen osaa ihailtavalla tavalla ottaa ilon irti elämää kaunistavista pienistäkin asioista. Agabaan voit tutustua osoitteessa http://ilonpilkahdus.blogspot.fi/

Jotta hyvä kiertäisi eteenpäin esittelen lyhyesti muutaman blogin joissa ahkerasti vierailen. Nämä huomiot osuvat seuraaville blogimaailman konkareille:

Päivityksissä jo useaan otteeseen mainittu varaäiskäni osaa ja kokeilee vaikka mitä! Luovuuden ja käsillätekemisen ehtymätön pankki löytyy täältä:

http://lumivalkoista.blogspot.fi/

Tekemisen iloa, monipuolisuutta ja taitoa välittää myös ystävän kautta löytämäni Neulanhaltija. http://neulanhaltija.blogspot.fi/ Erityisen ihastunut olen lasten kanssa järjestettyjen projektien dokumentointiin. 

Kolin kansallispuiston sivujen kautta eteen tupsahtanut blogi helpottaa kaipuutani sielunmaisemiin. Ihanaa ja rauhaisaa maalaiseloa! http://suakkuna.blogspot.fi/

Do it-blogista löytyy tekemistä melkein jokaiselle päivälle. Ahkerat päivitykset ja oivaltavat ideapoiminnat osoitteesta http://becreativeanddoit.blogspot.fi/

Viimeisin mutta ei vähäisin vaan uunituorein blogilöytö liittyy kierrätykseen ja tee-se-itse-meininkiin. Kauniita kuvia ja persoonallisia juttuja: http://recyclie.blogspot.fi/

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka sinulle tunnustuksen antoi.

Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin ja 

               ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden! 

Sydän sai hyvälle mielelle, mutta niin sai myös viime viikonloppuna äidin kanssa vietetty päivä Kalkkisten kyläpäivillä. Viime vuonna olin tapahtumasta viikon myöhässä, mutta tänä vuonna en antanut päivän livahtaa ohitseni. 

 Kalkkinen on pieni kesäisin henkiin heräävä kylä Pulkkilanharjun kupeessa. Kyläpäivillä pistettiin parasta kymmenien myyntikojujen avulla: myytävää riitti käsitöistä kukkiin, leivonnaisiin ja kirpputoritavaraan. Kylä on kesäisin suosittu pysähdyspaikka myös mainion viini- ja puutarhatila Pihamaan ansiosta. http://www.viini-pihamaa.fi/

Kyläpäivän kunniaksi Kalkkisten satamaan saapui viehättäviä vierailijoille ovensa avanneita höyrylaivoja. Toivottavasti laivat saapuvat myös ensi kesänä, sillä aion tehdä tapahtumasta kesäperinteen itselleni.

Kuluneella viikolla onnistui myös toinen ompelukerhon tapaaminen! (kuvat kuitenkin ensimmäiseltä ompeluillalta) Kauan tästä ystävän kanssa kerhoilusta olen haaveillut ja ainakin hetkeksi se toteutui. Syksy tuo kuitenkin uusia ja mukavia haasteita Tiinalle ja hetken aikaa joudumme toteuttamaan ompeluksiamme kenties skypet auki ompelukoneet huristen. 

Herkuttelunpuolen hoiti Tiina leipomallaan mustikkapiirakalla.

Tyynytalkoot odottavat minuakin... Tässä valmistuu pienelle tytölle pirteä tyyny, joka sai myöhemmin kylkiinsä liimakankaan avulla kiinnitetyt mansikat.

 Itse en malttanut ompeluksiin ensimmäisellä kerralla tarttua vaan siivosin lopulta ompelunurkkaukseni kuntoon. 

Tästä kuvasta löytyvät ompelupisteeseeni aemmin keväällä tuunailemani kirpputorilöydöt. Tuoleja löytyi kaksi ja kyytiä saivat ainoastaan tekonahkaiset istuinpäälliset. Tuolit päällystin erilaisiksi englantilaisilla puolimarkiiseilla. Valmiiksi hiottu punertava pöytä sai päälleen valkoisen maalikerroksen. Viimeisimmältä väritykseltään pöytä taisi helasta päätellen olla pistävän vihreä. Sen verran väri kuitenkin miellytti silmää eli pienenä yksityiskohtana ja väriläiskänä jätin helan putsaamatta.

Nyt viimeistä liian aikaista aamuherätystä kohti ja melkein heti perään vetäytyminen  islanninhevosten sekä vaaramaisemien rauhoittamiin maisemiin. Lomakuulumisia luvassa viikon sisällä!