Joulukuun paketti

Ja niin joulu joutui… Ja koko joulukuukin samalla. Tässä sekalaista koostetta kiireisestä joulukuusta ja tunnelmia lumisista hetkistä, joista sentään muutama päivä saatiin nauttia.

Omalta osaltani joulu sujui kuumeisena sängyn pohjalta käsin ja telkkari viihdykkeenä Lumiukkoineen, sun muine ohjelmineen. Pienenä tyttönä kirjoitin käsin ohjelmalistan kaikista ohjelmista, jotka aattona aioin katsoa. Tällä kertaa pallukat lehden ohjelmalehtisen sivussa saivat riittää, mutta kyllä, tänäkin jouluna taannuin lapsuusfiiliksiin ja pari perinteistä piirrettyä kohokohtaa saivat edelleen hymyn ja lämpimän olon aikaiseksi.

Joulun pyhiksi olin säästellyt myös Koliin liittyvää lyhyttä dokumenttia, jonka sain ystävällisenä osoituksena postin välityksellä Joensuusta. Joulutunnelmaan virittäytyminen alkoi siis joulukuun aluksi pienellä pikkujoulumatkalla sydämellisten ja iloisten ihmisten Pohjois-Karjalaan. Täytyy sanoa, että ihmiset tuolla suunnalla tekevät joka kerta syvemmän vaikutuksen pelkällä olemisellaan. Huoltsikoista lähtien hymyä, ihanaista murretta, jutustelua, toisen huomioimista… Kontrasti Etelä-Suomeen, ainakin kaupunkeihin, on mielestäni aika iso.

Pikkuinen joulumatka Joensuuhun koostui kirpputoreista, hyvästä ruoasta sekä hetken mielijohteesta mennä elokuviin. Ennen kotiin lähtöä suuntasimme matkaseurani kanssa myös Botaniaan, jossa vierailin kesällä ensimmäistä kertaa. Olin aivan varma, että tässä ikuisen kesän paratiisissa perhoset lepattaisivat samaan malliin ja värit loistaisivat yhtä kirkkaina kukissa. Ei se ihan niin ollutkaan, mutta muutama siivekäs sentään tavattiin kun tarkasti niitä etsittiin ja talvehtivat mutta vehreät kasvit loivat omaa rauhaa ympärillä. Oli hassua katsella ulos lumipyryyn ja olla itse sisällä tropiikissa.

Tällä vierailukerralla aikaa riitti enemmän muihin tutustumisjuttuihin, nimittäin majailee Botaniassa muitakin siivekkäitä asukkeja.

Kahvilaan seuraksemme saimme Juuson, joka nimestään huolimatta on tyttönen. Kielenkäytöstä sen verran, että tietyt sanat ”sopisivat” ehkä enemmän pojan suuhun… :D Niitä kirosanoja en kyllä tälläkään kertaa kuullut, mutta monen monta tervehdystä kyllä. Kiitos Virratvuoren Jussille ainutlaatuisesta tapaamisen järjestämisestä ja muusta ystävällisyydestä!

Kun kaikenlainen hulina, kiire ja päässä pyörivät asiat alkavat liikaa verottaa energioita, nappaan auton alleni ja lähden jonnekin ajelemaan. Yllätys, en toisia kaupunkeja kohti, vaan avariin peltomaisemiin, vesistöjen lähelle, metsien reunustamille pikkuteille. Näitä kauniita mielenmaisemia löytyy lähistöltä erityisesti Kärkölän suunnalta, Kalkkisista sekä Hollolan kirkonkylältä. Tälle retkelle sain liitettyä onneksi myös parit perinteikkäät joulumyyjäiset, joista Hollolassa Marian joulutorilla taisi tulla jo 10 vierailuvuosi peräkkäin.

Jos et tänä vuonna käynyt, niin piipahdus ensi joulukuussa tässä vanhassa kanttorilan pihapiirissä, saa takuuvarmasti joulufiiliksen aikaan, säästä kuin säästä riippumatta. Tämä kaunis 150-vuotias paikka on naivistitaiteilija Asta Pulkkisen koti sekä ateljee. 

 Vierailun arvoinen on myös kirkonkylän keskiaikainen harmaakivikirkko, joka jää kuvassa kellotapulin taakse.

Myös Kalkkisissa oli tapahtumaa joulukylällisen verran. Ihanaa, että tämmöiset pienet kylät jaksavat edelleen panostaa kaiken talouskurimuksen keskellä ja tuoda iloa sekä tunnelmaa omien kyläläisten sekä vähän kauempaa tulevien mieliin.

Joulutunnelmaa aloin itse loihtimaan hivenen liian myöhään. Tai, koti oli hyvissä ajoin varustettu joulun tuloa varten, mutta lahjojen kanssa kävi niin, että kaikki eivät ehtineet valmistua h-hetkeen mennessä. Joka joulu yritän tehdä enemmän itse lahjoja ja tänä vuonna jo puolet paketeista oli ihan omaa tuotantoa. Tämän tontun pajassa riitti tekemistä siis myös monille yön pikkutunneille.

Laajemmalle levittyvä nalleperhe sai kaksi uutta jäsentä: retrompi omista lapsuusajan verhoista sekä...

...kokeeksi isomahaisempi ruskeakarhu. Mukavaa on, kun nallet muokkautuvat matkan varrella ja saavat omia erityispiirteitä. Kiitos Sannalle mahansuurennusideasta. :)

Joulukalentereita olen tehnyt parille ystävälleni vuosien aikana. Ensin tuoreempi…

...ja jälkimmäisenä ensimmäinen prototyyppi parin vuoden takaa. Mamman vanhat pitsit ja hyvin säilötyt Marimekon joulukankaat saivat arvoistansa käyttöä.

Nämä virkatut pussukat valmistuivat onneksi jo kesällä. Musta lähti lahjaksi, mutta vaalean otan keväällä keittiööni käyttöön. Ompeluksiini tilasin Euroteamilta myös käteviä käsityönauhoja.

Ristipistot ja kirjonta ovat olleet kuluneen syksyn himojuttuja Möröiselle. Hidasta puuhaa, silmät ristissä pistoja laskemista ja purkamista moneen kertaan.. Mutta ah niin koukuttavaa. Tylsiä hetkiä ja jotain tekemistä vaativia sormia varten laukussa kulkee nykyään jatkuvasti pari pientä ristipistotyötä. Tämän poromallin löysin Sinellistä ja muokkailin omannäköiseksi lisäämällä taustaksi pellavakankaan.

Löytyipä kontista vielä ekaa kertaa elämässä kudotut ekstrapitkävartiset junasukatkin kummipojalle. Nyt pitäisi löytää käynnistysvaihde päälle, että huomisen työvuoron saa alta pois ennen uusia vapaapäiviä. :)