Lahen helmi Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha

Kesälomalle siirtyminen on sujunut mallikkaasti, sillä olen lauantaista lähtien pohtinut joka aamu mikä viikonpäivä on kyseessä. Loman, kenties viimeisen vähään aikaan, päätin pyhittää tekemisille tai paikoille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet roikkumaan vailla toteutusta ja näkemistä. Näitä ovat mm. elukoiden paijaaminen Yli-Marolan kotieläinpihalla, Heinolan lintutalossa ja Korkeasaaressa vierailu, koko kesäyön valvominen kuvauspaikkoja pellonlaidoilta etsien, kesäteatterissa käynti ja pienien kesäkahviloiden etsintä.

Yli-Marolan kotieläinpiha on sellainen paikka, jossa sijaintinsa puolesta voisi kuvitella käyvänsä vähintään joka viikko. Muistan parit sateiset kotieläinpihaan suuntautuneet luokkaretkipäivät koulunkäyntiavustajana työskennellessäni, mutta niitä ei lasketa sillä eläinten hoivan sijaan paimennusta vaati muutamakymmenpäinen vekaralauma. Ehkä olen miettinyt liikaa voinko mennä tilan eläimiä itsekseni rapsuttelemaan, koska olen aikuinen ilman lapsiseuraa... Onneksi henkinen lapsi sisälläni sai seuraa vieläpä vanhemmasta ystävästä ja sukelsimme portista sisään pienten ihmisten joukkoon. ;) Syyn kotieläinpihalla vierailulle antoi myös kaimani Mari-aasin synnyttämä pieni lapsukainen.

Kotieläinpihan porteista sisälle astuttuaan unohtaa, että tämä pieni historian palanen, maalaisidylli ja oma maailmansa sijaitsee Lahden keskustan kupeessa, tiiviin kerrostaloalueen ja juna-radan ympäröimänä. Maalaismiljöö tarjoaa katon pään päälle ja heinät nenän eteen useille asukeille kotieläimistä pieneläimiin.

Eläinpihan vetonaula lienee tällä hetkellä näkyvää mediahuomiotakin nauttinut Mari-aasi muutaman päivän ikäisen varsansa kanssa.

 Pihalla nurmikonleikkuuta suorittavat myös shetlanninponit...

 ...sekä suomenvuohet Muumi ja Mahti...

...ja lammasmamma lapsineen.

Tämä käsi kurotteli toiveikkaana kanalan asukkeja.

 Komeasulkainen kukko!

 Kanojen (ruokatarjoilun) kanssa tuttavuutta tekivät myös muut lintukaverit.

Aurinkoisesta kesäpäivästä nauttivat minipossut Terttu ja Pekko.

Eläinpihan muita siivekkäitä edustavat metallinhohtoiset juoksuankat Aku ja Roope.

Isoimmat eläimet majoittuvat vanhassa upeassa kivinavetassa.

Eläinten lisäksi pihapiirissä on panostettu erityisesti lasten viihtyvyyteen ja visuaalisuuteen.

Tuntumaa voi hakea esimerkiksi "lehmän" lypsämisessä...

...tai kyntötöissä hevosen kanssa. 

 Lisää tietoa tästä ehdottomasti yhdestä Lahden parhaimmasta ja sympaattisimmasta matkailukohteesta  (huom. vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu) saa osoitteesta: http://lahti.4h.fi/yli-marolan-4h-kotielainpiha/

Mauno-vasikan kuvin leppoisia kesäpäiviä teille muillekin!

Baka en kaka!

Leivoin pitkästä aikaa yllätyskakun. Kohde on erityisen tärkeä, sillä tuleva kummityttöni voi olla täällä minä hetkenä hyvänsä. Olen valtavan kiitollinen, että pääsen lähemmäs ja osaksi ystävieni perheitä. Ilo näistä elämää sulostuttavista pikkutyypeistä saa myös luovalle ja tekeväiselle tuulelle.

 Nallukoiden valmistus on ollut hetken aikaa jäissä, sillä olen jokseenkin malttamaton sarjatyöskentelyyn. Kaipaan uusia ideoita ja vaihtelua, jotta kipinä työskentelylle säilyy. 

 Jokainen nalle on uniikki jo kangasvalintansa puolesta, vaihtelua saa pelkästään materiaalivalinnoilla, mutta tällä kertaa halusin kokeilla suurempaa kontiota. Verrokkina ensimmäinen tekemäni nalle. Kiitos Raitamamalle raikkaasta kankaasta! Isompaan kainalokaveriin uppoaa vanua noin tyynyn verran. Kiitokset myös Sannalle, kun jaksat kantaa käytöstä poistettuja tyynyjä hyötykäyttöön täytteeksi. <3 Isompi nalle on helpompi ommella ja täyttää, jämäkämpi, pullukampi ja halailtavampi. Samalla löytyi into palata pian tuttujen ompelusten pariin. 

 Olisin halunnut ehostaa kummitytölle menevää nallea itsetekemällä mekolla (mainio Mekkotehdas-kirja), mutta ajanpuutteen takia päädyin ostoksille. Lindexin Newborn-sarja ei pettänyt tälläkään kertaa ja tämä mekko menee molempien päällä.

 Ja nyt päästään vasta leivontaosuuteen! Nalleparkaa piti kelmutella hoikempaan muotoon, jotta sain vaipparullat jokseenkin fiksusti pysymään ympärillä. Kolmella vaippapaketilla sain verhoiltua karhun kakun sisälle yllätykseksi.

Kaakku koristeltuna ja valmiina vietäväksi, melkein syötäväksi. :)

Keskikesällä

Valoisaa ja herkullista Suomen suven juhlaa!

Saumurilla sukkelaan

Moi!

Tällä kertaa jaan iloa ompelusta. Ilo tulee tekemisestä ja suunnittelusta ja siitä, että lahjaksi annettu työ aiheuttaa suupielien venymistä saajassa. Ei mitään erityisen vaativaa, mutta mukavaa ja helppoa ompelua hyvässä seurassa. 

Viime aikoina olen hurahtanut saumurointiin, ystävän kanssa kutsutaan toimintaa himosaumomiseksi. Aluksi etenin lainaillen konetta, mutta omankin sain viimein huollosta ja nyt voin surautella menemään, kun siltä tuntuu. 

 Lapsukaisia on jälleen syntymässä lähipiiriin useampikin, joten pirtsakat potkuhousut on mukava viedä tuliaisina.

 Lienee pipollekin käyttöä koleana kesänä.

Tilkkupeitto puolestaan valmistui... 

 ...tulevalle kummitytölle. <3 Ihanaa saada pieniä ihmisiä osaksi elämää.

 Viirejä sarjatyönä noin 20metrin verran.

 Viirinauhat liehuivat nelivuotiaan pikkumiehen synttäreillä. 

Operaatio kangasarkun tyhjennys eteni myös kahden kauppakassin verran.

Onnellinen syntypäivä

Pääsiäisestä on ehtinyt jo tovi kulumaan, mutta palaan vielä tähän asti mukavimpaan viettämääni syntymäpäivään. Sankarin päivän voisi sanoa olevan onnistunut, kun siihen sisältyy ihania ihmisiä ja oman näköistä tekemistä. Kiitos siis mukana olleille! <3

Varavanhemmilla vietetyn rentouttavan aaton ja aamun jälkeen pakkasin eväät reppuun ja suunnattiin ystävän kanssa kohtuu tuoreelle luonnonsuojelu- ja retkeilyalueelle Lapakistoon, Nastolaan. Mukavaa, että askel kotoa uusille hyvin rakennetuille luontoverkostoille on taas lyhyempi. 

Reitistö on merkitty selkeästi värein ja opastein ja kunhan tietää hieman suuntaa mihin haluaa päätyä, pärjäilee reissussa vähemmällä kartan katselulla. Karttoja pitäisi löytyä postilaatikosta pysäköintialueelta. Liekö syy omissa kartanlukutaidoissa, mutta pientä epäselvyyttä oli muutamissa nimissä joihin kyltit polunvarsilla opastivat: kartalla nimi saattoi olla erilainen tai puuttua kokonaan, esimerkkinä Erämaantie. Eksymisvaaraa ei kuitenkaan ollut, korkeintaan lisäaskelia tassuille.

Valitsemamme reitit kulkivat Sammalistonpolun eteläpuolta Kalliojärvenpolulle. Maisema oli mieleistäni vanhaa metsää, jossa vihreä sammalpeitto toi vahvaa kontrastia muuten harmaaseen päivään. 

Ajoittain reitti kohoaa aukeisiin maisemiin. Lumet lienevät jo enimmäkseen sulaneet, mutta pari viikkoa sitten matkaa sai vielä taittaa ajoittain syvässäkin loskalumessa ja lenkkareilla ei olisi ollut mitään asiaa metsään.

Tärkein eli evästauko pidettiin Villähteenhaarassa sijaitsevalla laavulla. Laavu sijaitsee rinteessä ja sen rappusilta on kauniit maisemat Kalliojärvelle. Kohdalle osuneet laavut ja tulistelupaikat olivat ahkerassa käytössä ja todella siistejä. Kunpa ne pysyisivät sotkuitta ja tuhoamatta mahdollisimman pitkään monien ilona..!

Kun sanotaan, että eväät maistuvat aina paremmilta ulkona retkellä, niin kerronpa, että maistuu synttärikakkukin! Kiitos J:lle ihanasta yllätyksestä kynttilöineen. :)

Viime aikoina olen kuluttanut tehokkaasti aikaa vanhoja luontolehtiä leikellen ja luonnossa liikkuen.

 Lipaston alla monta vuotta lojuneet lehdet raaskin laittaa vihdoin päreiksi ja kuvista sai kivaa materiaalia lorukortteihin. Kuvien leikkely on kumman rauhoittavaa puuhaa, sillä tajusin istuneeni keittiön pöydän ääressä neljä tuntia eikä vieläkään olisi malttanut lopettaa.

Maasto kuivuu hiljalleen ja pääsin jo tutuille juoksupoluille vetristämään talven jäykistämiä jalkoja. Tulvivia rantamättäitä ja suon upottavuutta kävin myös kokeilemassa lähistöllä erämaamaisemissa Soltinjärvellä. Ensi kerralla kamera mukaan jos saisi tallennettua järven rannalla majaansa pitävät majavat.