Pääsiäisestä on ehtinyt jo tovi kulumaan, mutta palaan vielä tähän asti mukavimpaan viettämääni syntymäpäivään. Sankarin päivän voisi sanoa olevan onnistunut, kun siihen sisältyy ihania ihmisiä ja oman näköistä tekemistä. Kiitos siis mukana olleille! <3
Varavanhemmilla vietetyn rentouttavan aaton ja aamun jälkeen pakkasin eväät reppuun ja suunnattiin ystävän kanssa kohtuu tuoreelle luonnonsuojelu- ja retkeilyalueelle Lapakistoon, Nastolaan. Mukavaa, että askel kotoa uusille hyvin rakennetuille luontoverkostoille on taas lyhyempi.
Reitistö on merkitty selkeästi värein ja opastein ja kunhan tietää hieman suuntaa mihin haluaa päätyä, pärjäilee reissussa vähemmällä kartan katselulla. Karttoja pitäisi löytyä postilaatikosta pysäköintialueelta. Liekö syy omissa kartanlukutaidoissa, mutta pientä epäselvyyttä oli muutamissa nimissä joihin kyltit polunvarsilla opastivat: kartalla nimi saattoi olla erilainen tai puuttua kokonaan, esimerkkinä Erämaantie. Eksymisvaaraa ei kuitenkaan ollut, korkeintaan lisäaskelia tassuille.
Valitsemamme reitit kulkivat Sammalistonpolun eteläpuolta Kalliojärvenpolulle. Maisema oli mieleistäni vanhaa metsää, jossa vihreä sammalpeitto toi vahvaa kontrastia muuten harmaaseen päivään.
Ajoittain reitti kohoaa aukeisiin maisemiin. Lumet lienevät jo enimmäkseen sulaneet, mutta pari viikkoa sitten matkaa sai vielä taittaa ajoittain syvässäkin loskalumessa ja lenkkareilla ei olisi ollut mitään asiaa metsään.
Tärkein eli evästauko pidettiin Villähteenhaarassa sijaitsevalla laavulla. Laavu sijaitsee rinteessä ja sen rappusilta on kauniit maisemat Kalliojärvelle. Kohdalle osuneet laavut ja tulistelupaikat olivat ahkerassa käytössä ja todella siistejä. Kunpa ne pysyisivät sotkuitta ja tuhoamatta mahdollisimman pitkään monien ilona..!
Kun sanotaan, että eväät maistuvat aina paremmilta ulkona retkellä, niin kerronpa, että maistuu synttärikakkukin! Kiitos J:lle ihanasta yllätyksestä kynttilöineen. :)
Viime aikoina olen kuluttanut tehokkaasti aikaa vanhoja luontolehtiä leikellen ja luonnossa liikkuen.
Lipaston alla monta vuotta lojuneet lehdet raaskin laittaa vihdoin päreiksi ja kuvista sai kivaa materiaalia lorukortteihin. Kuvien leikkely on kumman rauhoittavaa puuhaa, sillä tajusin istuneeni keittiön pöydän ääressä neljä tuntia eikä vieläkään olisi malttanut lopettaa.
Maasto kuivuu hiljalleen ja pääsin jo tutuille juoksupoluille vetristämään talven jäykistämiä jalkoja. Tulvivia rantamättäitä ja suon upottavuutta kävin myös kokeilemassa lähistöllä erämaamaisemissa Soltinjärvellä. Ensi kerralla kamera mukaan jos saisi tallennettua järven rannalla majaansa pitävät majavat.
Hei mahtavaa! Tuolla pitää käydä kesällä. Kiitoksia vinkistä!
VastaaPoistaSuosittelen! Täytyy käydä napsimassa nopeasti kuvat myös tuolta erämaajärveltä. Se onkin semmoinen paikka, missä saa kulkea rauhakseen ilman enempiä ihmishavaintoja! Seikkailinkin juuri sun blogissa ja bongasin sieltä matkakuvahaasteen. Kiitos kivasta ideasta, lähtee toteutukseen! :)
Poista