Joulukuun tonttupaja

Vuosi vuodelta pyrin tekemään suurimman osan lahjoista itse. Samalla huomaan myös, että lahjapajaa voisi aloitella hieman aiemmin kuin kalenterin kääntyessä joulukuun puolelle. Pienen paineen alla tulee kuitenkin toimittua parhaiten ja keskittyminen harvemmin herpaantuu. Nautin ompeluksista niin paljon, että huomasin toistuvasti vuorokauden vaihtuneen ennen kuin maltoin unille.

Paketteihin kääriytyivät aiemmin esitellyt lakritsitoffeet sekä...

...tämänvuotinen kangaskalenteri. Kalenteri valmistui nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Perinne jatkunee ensi joulunakin.

Useammastakin paketista löytyi joulusukka. Yksi joulusukkapari matkustaa Kiinaan asti!

Viimeisin lahja oli muhinut päässä jo parin vuoden ajan. Olen huono suunnittelemaan mitään paperille, koska sehän vie aikaa itse tekemiseltä. Pitäisi tulla myös nopiaan valmista sekä onnistunutta mielellään! Mielikuva ja piirustukset päässä saivat siis riittää valmistukseen. 

Kaverin kanoilta jäi verkkoa hukkapaloiksi ja sanomalehtimuotin päällä palasesta oli helpompi muotoilla kupera sydän. Kehikon päälle virkkasin paperinarusta sydämen. Mielestäni tiheämpi verkko toimi parhaiten, sillä ikuisuuden käyttämättömänä pyörinyt paperilankasyherö oli normipaksuutta ja kanaverkko piti muotonsa hieman kovakouraisemmassakin käsittelyssä. Tässä vaiheessa suuri kiitos lankasotkua selvitelleelle ystävälle, taisi olla homman haastavin vaihe saada lanka kulkemaan ilman kiukkua. Paperilangan menekistä sen verran, että sitä kului yllättävän paljon. Ja kädet joutuvat koetukselle sekä verkon että virkkaamisen kanssa..

Muotoilussa ja virkkaamisessa auttaa, kun höyryttelee sydäntä välillä kostean harson läpi silitysraudalla. Langanpätkät kannattaa jättää päättelemättä, sillä...

...sydämen saa kursittua niillä napakasti kiinni verkon reunoihin.

Samaisilla pätkillä kiinnitin myös valosarjan sydämen "nurjalle" puolelle.

Ja tässä lopputulos, johon tekijä on enemmän kuin tyytyväinen.

Olipahan mukavaa tonttuilla! Marttoja lainaten: "Elämä on parasta itse tehtynä."