Ikioman ensimmäisen kotikolon remontointi ja sisustaminen on pitänyt kiireisenä näihin päiviin saakka. Vähitellen alkaa kuitenkin olemaan hetkiä, jolloin voin istahtaa alas parvekkeelle ja nautiskella hämärtyvästä illasta ja linnunlaulusta. Koska en vielä omista sitä unelmien punaista tupaa ja isoa pihapiiriä, selkeänä visiona oli päästä muuttamaan edes vähän lähemmäs luontoa. Haluamani iso parveke, jonka olen täyttänyt kukkasilla, on ollut sisustusintoni ensimmäinen kohde.
En ole ollut tähän asti mikään viherpeukalo ja nyt intoa riittää enemmän kuin taitoa. :) Vinkkejä on ahnaasti metsästetty niin kirjoista, lehdistä kuin äitiliiniltäkin.
Vuoden aikana ehtisin tekemään keramiikassa monen monta ruukkua. Toivottavasti tämä tomaatti viihtyisi kipossaan ja antaisi hyvän sadon.
Täältä minä nousen! Lupaavalta näyttää, vaikkakin matkaa pariin metriin on vielä jonkin verran.
Vuosi sitten Kurtnan antiikkimarkkinoilta löytyi vanhoja perunasäkkejä...
... jotka minun silmissäni olivat kuitenkin aina metallirunkoista sohvaa koristavia tyynyjä. Kyllä kelpaa köllötellä auringossa!
Kesän tuoksua keräilin vanhemmilla kyläillessäni. Lapsena ei tarvinut mennä kuin takapihalle, kun vastassa oli oma pikku metsä ja kielomäki, jossa kielot kukkivat joka kevät entistä runsaampina.
Blogin myötä olen löytänyt taas innon valokuvaamiseen! Seuraavaa päivitystä luvassa keittiöstä. Lämpöistä viikonjatkoa! :)
Ihana parveke. Tuonne haluan!
VastaaPoistaTervetuloa! Tänään hankin uutta kukitusta taas.. :) Olisipa oma pihamaa!
PoistaVoi mikä keidas tuo siun parveke!!!! Love it<3<3 Ja kielot tuoksuu miltei nenässä asti. Huomenna on kiva päivä - nähdään :-)
VastaaPoistaMukava olikin, niin kun aina teiän kanssa. <3
Poista