Alanyan ihmeitä

Ainakin pari ystäväistä jaksaa säännöllisesti kysyä "hei koska taas päivität". No nyt.

Matkapäivitys. Pikainen irtiotto ihan kaikesta. 

Turkki ei ole missään vaiheessa kuulunut kohteisiin, johon välttämättä haluaisin mennä käymään, kunnes Alanyassa työharjoittelua suorittanut ystäväni sai ajatukseni kääntymään valokuviensa avulla. Osa matkan taikaa oli varmasti siinä, että "omalta oppaalta" pystyi kysymään ihan kaikkea kiertelemättä. Tarjolla olivat parhaat ravintolavinkit, ostospaikat ja maisemointikohteet. Hotellin sijainti turistien suosimia ostoskatuja sivummalla tarjosi myös mahdollisuuden kurkistaa paikallisten ihmisten arkeen.

Kleopatra-rantaa kehystävät molemmissa suunnissa Taurus-vuoret. Merimaisemaa elävöittivät mastolliset merirosvoalukset.

Tarviiko sen kukka-astian olla aina keraaminen ruukku? Aika söpöiltä näyttivät nämä omissa romuisissa peltipömpeleissään.

Oleanterit kukkivat eri väreissä vuorilla.

 Auringonlasku vuorilta on unohtumaton. Kuvauspaikkana Alanyan linnoituksen muurit, jotka kiemurtelevat 6 km pituisena pitkin rinteitä.

Tie alas vuorilta on mutkainen ja kapea eivätkä paikalliset säästele ajonopeuksissa oli menopelinä moottoripyörä tai bussi. Uskalias kävelyretki visusti tiensivussa kuljeksien kuitenkin palkitsee hienoilla maisemilla ja kodikkailla ravintoloilla.

Ilman kävelyä olisi jäänyt tämäkin tapaus näkemättä. Viikon aikana vastaan tuli monenlaista omaa kotia kaipaavaa nelijalkaista, mutta voiton vei tämä roskiksia tonkiva oripoika.

 Kävelyreitin varrella myydään myös käsitöitä.

 Granaattiomena hedelmätarhassa.

Viikottaiset hedelmämarkkinat.

Kodittomiin eläimiin törmäsi päivittäin. Tämä veijari tuli tervehtimään parinakin päivänä.

Olisipa tämän pennun voinut ottaa matkamuistoksi Suomeen..

Bussinäkymiä matkalta Sapaderen kanjoniin.

Pitkään paikallisten salaisuutena ollut kanjoni on avattu myös muiden nautittavaksi. Opastettuna retkenä aikaa ihailulle oli vain tunti.. Paikallisten mukaan kanjoniin kannattaa matkata omatoimisesti.

 Vuoristoreissulla koluttiin myös suuri tippukiviluola Dim.

 Dimcay-joen varrella nautiskeltiin lounasta joen päälle rakennetuilla terasseilla.

 Viimeistä iltaa vietettiin ravintolan parhaassa pöydässä näissä maisemissa.