Valotuskaaviokurssi

Kulunut viikonloppu oli erittäin mukava ja mieleenpainuva. Kauan odotettu valotuskaaviokurssiviikonloppu koitti vihdoin! Kolme päivää käsityötaiteilua ja pelkkää keskittymistä itse tekemiseen. Kyllähän sitä käsitöitä kotonakin tekee, mutta vaihtelua on näistä lyhytkursseista jolloin voi rauhassa levittää tavaransa isoon tilaan ja hyvällä omalla tunnolla jättää kotihommat hetkeksi odottelemaan.

Onnistumisodotukset olivat suurehkot, mutta ehkä tällä kertaa kurssin tarkoituksena oli muistuttaa jälleen siitä, kuinka arvaamattomia lopputulokset voivatkaan olla sekä onnistuessaan että pieleen mennessään. Toisinaan myös ahnehtiminen vie nautintoa puuhailusta, paremmalla keskittymisellä työtkin luonnistuisivat helpommin, mutta minkäs sitä innolleen mahtaa! :) Kertyihän sitä kankaalle painettua materiaalia kuitenkin vino pino ja moni kangastilkkunen jää odottelemaan myöhempää käyttöä.

Valotuskaaviotekniikassa seulalle voidaan valottaa kalvon avulla esim. valokuva, tekstiä, tulosteita tai piirrustus. Pitkällisten seulojen pesuhetkien jälkeen valotetun kuvan mustien kohtien pitäisi olla puhtaat, jotta väri pääsee painettaessa siirtymään kankaalle. Mitä kapeampaa viivaa, sitä hankalampaa on saada kuva kokonaisuudessaan esiin. Piirtelin kurssia varten kukkakranssin, mutta kahdellakaan valotuskerralla en saanut kuvaa onnistumaan. Myös käyttämissämme valotusaineissa oli jotain vikaa, sillä moni koki seuloineen pettymyksiä.

Onnistuminen toisella valotuskerralla! Aiheena on kalenterista leikattu vanha valokuva kahviloiden täyttämästä kadunvarresta.

Onneksi myös varaäiskä oli mukana ja sain lainaksi tämän pupuseulan. Tein erilaisia kangaskokeiluita puuvillasta pellavaan. Suosikit painautuivat pellavaan, siniselle farkkukankaalle sekä vanhoille retrolakanoille. Pupu loikkii mielessäni jo tilkkutäkissä, jossa...

...perhoset lentelevät ympärillä kukkakedolla. Tilkkutäkin saaja on vasta tulossa maailmaan. Lukioaikainen ystäväni pyysi minua viikonloppuna kummitädiksi. Kummitätiys on parhaimpia pestejä mitä kuvitella voin. Varoittelinkin jo tulevia vanhempia mahdollisesti aiheuttamastani hemmotteluvaarasta... :)

Viikonlopun kruunasi ystävieni pienokaisen syntymä. Valotuskaaviokurssin päätteeksi uhmasin ruuhkia ja kaatosadetta, jotta pääsin tervehtimään tätä onnellista perhettä sairaalaan Helsinkiin. Kylläpä oli ihmeellistä ja ihanaa sylitellä rakkaiden läheisten vauvelia.

Viikonloppuilojen lisäksi eilen saapui tieto käsityökouluun pääsystä. Aiemmin suorittamani käsityötaiteen perusopinnot saavat nyt 2,5 vuoden syventävän jatkon. Onnittelut myös varaäiskälle ja toiselle ystävälleni, joiden kanssa pääsen viettämään varmasti monta ikimuistoista ja opettavaista hetkeä opintojen parissa!

Aurinkoista juhannusviikkoa!