Juhannustunnelmissa

Juhannuksen jälkeistä aikaa on jo viikko takana, mutta onneksi paluu keskikesän juhlaan käy helposti valokuvien kautta. Tällä kertaa perinteiset mökkijuhannuksen vietot vaihtuivat idylliseen ja yölliseen pyöräretkeen maaseudulla sekä rengasretkelle merenrantakaupunkeihin.

Retkelle ei kannata lähteä ennen kunnollista tankkausta. Maukkaat muurikkaletut kiinnostivat myös naapurin pientä koiruutta. 

Myös siilille järjestettiin oma herkkuhetki. 

Eniten juhannukselta tuntui jo aatonaattona, kun lähdimme kesäyötä myöten varaäiskän kanssa pyörä- ja kuvausretkelle näihin rauhoittaviin maisemiin.

Matkalla meitä tervehti hiirestystä suunnitteleva kollipoika.

Hilpeimmät tunnelmat koettiin keskelle usvaisia peltoja kasatun kokon äärellä. Osuimme sattumalta kyläjuhliin, johon epäröivät retkeläiset kutsuttiin ystävällisesti mukaan. Olo oli kuin vanhassa Suomi-filmissä! Tämmöistä yhteishenkeä ja tekemistä kaipaa usein kaupunkilaistyttösenä...

Aattona kulkuväline vaihtui isompiin renkaisiin, kun huristelimme autolla kesähelteessä kohti vaikuttavaa Raaseporin linnaa.

Linnoitus pääsi kertaheitolla suosikkikohteisiini Suomessa. 

En voinut jäädä linnaan asustelemaan ja kun nälkäkin jo oli, vaihdoimme sijaintia Tammisaareen. Vietimme eväshetkeä meren rannalla, jossa tämä ihastuttava pienokainen ilakoi viilentävässä vedessä.

Sudenkorentojen kuvausmetsästys onnistui tänä kesänä, kun sain tallennettua jo toisen maltillisesti hetkeksi pysähtyneen surisijan.

 Hämärtyvässä illassa seurailin myös lintujen pesuhetkiä ja ihastelin niiden sulavaa liikehdintää iltaruskossa.

Ystäväni äiti kutsuu minua perinteiseksi naiseksi. Mitäpä siis olisi juhannus ilman vanhanaikaisia taikoja. Tiedä sitten kukkien tehosta tyynyn alla, sillä joku säilytti niitä muovipussissa...

Varaäiskällä vieraillessa ei voi välttyä askartelukärpäsen puremalta, edes juhlapyhinä. :) Innostuin origameista pienenä tyttönä, kun sain kirjastossa työskenneeltä tädiltäni lahjaksi origamikirjan täynnä viidakon eläimiä. Taitteluinto jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä piirrettyjä tasokuvia seuraamalla en hahmottanut miten vaikeimmat taitokset tehtiin. Kiitos Youtuben, malleja on mielestäni helpompi toteuttaa perässä toistettuna. Tässä kokeeksi vanhan ajan tunnelmaa henkivä mekko.

Vauvantossumalliin ihastuin ystäväni luona, joka oli saanut oppilailtaan "kesäkorttina" taitellut töppöset. Näitä tossukoita voikin taitella huoletta lisää, sillä vastaanottajia löytyy  lähipiiristäni useita.

Tästä eteenpäin alan jo henkisesti orientoitumaan 10 työpäivän päästä alkavaan kesälomaan, johon on vihdoin mahdollisuus monen vuoden tauon jälkeen. Tulevia kesähetkiä ja retkiä varten ostin tänään unelmieni pyörän, tietenkin sen jossa on myös kori. :)

Viikonloppuja!

Valotuskaaviokurssi

Kulunut viikonloppu oli erittäin mukava ja mieleenpainuva. Kauan odotettu valotuskaaviokurssiviikonloppu koitti vihdoin! Kolme päivää käsityötaiteilua ja pelkkää keskittymistä itse tekemiseen. Kyllähän sitä käsitöitä kotonakin tekee, mutta vaihtelua on näistä lyhytkursseista jolloin voi rauhassa levittää tavaransa isoon tilaan ja hyvällä omalla tunnolla jättää kotihommat hetkeksi odottelemaan.

Onnistumisodotukset olivat suurehkot, mutta ehkä tällä kertaa kurssin tarkoituksena oli muistuttaa jälleen siitä, kuinka arvaamattomia lopputulokset voivatkaan olla sekä onnistuessaan että pieleen mennessään. Toisinaan myös ahnehtiminen vie nautintoa puuhailusta, paremmalla keskittymisellä työtkin luonnistuisivat helpommin, mutta minkäs sitä innolleen mahtaa! :) Kertyihän sitä kankaalle painettua materiaalia kuitenkin vino pino ja moni kangastilkkunen jää odottelemaan myöhempää käyttöä.

Valotuskaaviotekniikassa seulalle voidaan valottaa kalvon avulla esim. valokuva, tekstiä, tulosteita tai piirrustus. Pitkällisten seulojen pesuhetkien jälkeen valotetun kuvan mustien kohtien pitäisi olla puhtaat, jotta väri pääsee painettaessa siirtymään kankaalle. Mitä kapeampaa viivaa, sitä hankalampaa on saada kuva kokonaisuudessaan esiin. Piirtelin kurssia varten kukkakranssin, mutta kahdellakaan valotuskerralla en saanut kuvaa onnistumaan. Myös käyttämissämme valotusaineissa oli jotain vikaa, sillä moni koki seuloineen pettymyksiä.

Onnistuminen toisella valotuskerralla! Aiheena on kalenterista leikattu vanha valokuva kahviloiden täyttämästä kadunvarresta.

Onneksi myös varaäiskä oli mukana ja sain lainaksi tämän pupuseulan. Tein erilaisia kangaskokeiluita puuvillasta pellavaan. Suosikit painautuivat pellavaan, siniselle farkkukankaalle sekä vanhoille retrolakanoille. Pupu loikkii mielessäni jo tilkkutäkissä, jossa...

...perhoset lentelevät ympärillä kukkakedolla. Tilkkutäkin saaja on vasta tulossa maailmaan. Lukioaikainen ystäväni pyysi minua viikonloppuna kummitädiksi. Kummitätiys on parhaimpia pestejä mitä kuvitella voin. Varoittelinkin jo tulevia vanhempia mahdollisesti aiheuttamastani hemmotteluvaarasta... :)

Viikonlopun kruunasi ystävieni pienokaisen syntymä. Valotuskaaviokurssin päätteeksi uhmasin ruuhkia ja kaatosadetta, jotta pääsin tervehtimään tätä onnellista perhettä sairaalaan Helsinkiin. Kylläpä oli ihmeellistä ja ihanaa sylitellä rakkaiden läheisten vauvelia.

Viikonloppuilojen lisäksi eilen saapui tieto käsityökouluun pääsystä. Aiemmin suorittamani käsityötaiteen perusopinnot saavat nyt 2,5 vuoden syventävän jatkon. Onnittelut myös varaäiskälle ja toiselle ystävälleni, joiden kanssa pääsen viettämään varmasti monta ikimuistoista ja opettavaista hetkeä opintojen parissa!

Aurinkoista juhannusviikkoa!

Kyökistä lapsuuden maaseutumaisemiin

Tässä se nyt on, ilmastointiputken vaihtoa vaille valmis keittiö!

Keramiikkakurssilla tein nimikylttejä keittiön ja vessan pyyhkeille. 

 Nämä keraamiset nimikyltit sain varaäiskältäni. Takana olevien Karhulan lasipurkkien kansien tehtävää hoitavat kankaiset päälliset. Kaikkea ei jaksa itse ommella, joten ostin pienen pinon söpöjä suojuksia Lauran kaupasta Vääksystä.

Keittiössä pidän erityisesti valoisuudesta. Ikkunan edessä on mukava istuskella aamupalaa syöden. Kaatopaikkatuomion saaneen jakkaran pelastin työpaikaltani. Jalat olivat aikamoisessa ryönässä ja tarvittiin isän apua sekä nestekaasupoltinta, jotta kaikki sokeri ja hillomöhnä irtosi pinnalta. Jalat saivat uuden maalipinnan ja nahkainen tuolinpäällinen vaihtui Ikean ruutukankaaseen.

Kellon alla oleva liitutaulu löytyi kotoa. Piirtelin pienenä ahkeraan ja taulun kuluneesta vihreästä väristä saattoi huomata viimeisimmän taideteoksen ääriviivoja. Päivitys tähän päivään mustalla liitutaulumaalilla.

Pöytälevyn alla olevan verhon ompelin pellavasta. Alareunaa koristaa vanha pitsi, jonka raaskin ottaa vihdoin käyttöön...

Pitsit ovat löytöjä edesmenneen mammani ompeluaarteista.

Vanha ABCD-aakkospalikkalaatikko löytyi kirpparilta. Ystävältäni sain aiemmin lahjaksi Älä unohda–vihkosen. Pirtsakan vihkosen sivut on tehty laskujen ym. kirjekuoria kierrättäen.

 Vanha retro leipäloota löytyi pölyyntyneenä vanhempien ruokakaapista.

Kotoilun lisäksi lähdin pitkästä aikaa sukuloimaan maalle. Sää oli mitä parhain ja käyskentelin peltojen keskellä kuvaten pari tuntia. Täällä se möröinen lapsuudessa kesiään vietti ja nautti. Vanhemmiten olen huomannut, että maaseudulla on sama vaikutus kuin Lapilla, joka kerta tekee enemmän mieli takaisin.

Taisin innostua hieman kuvieni kanssa tällä kertaa. :) Loppuviikko menee valmistautuessa viikonlopun kankaanpainantakurssiin. Vielä pitäisi piirrellä kukkaisaiheista painokuviota. 

Kesäilta Huovilan puistossa

Lupaamani päivitys keittiön edistymisestä saa odottaa vielä tovin, sillä hellivät helteet ovat ajaneet mieluummin ulos viihtymään. Enimmäkseen olen etsinyt rauhaisaa paikkaa lukemiselle. Yliopistovuodet takasivat ainakin sen, että lukuinto oli opintojen päättymisen jälkeen vuoden kateissa. Yksi lempikirjailijoistani, Khaled Hosseini, sai kuitenkin uutukaisellaan uppoutumaan jälleen lukumaailmoihin ja pitipä kesälukemisvarastoa käydä jo kartuttamassa pokkarihyllyllä.

Kesästä pääsin nautiskelemaan myös varaäiskäni kanssa, kun teimme perjantaisen iltaretken ihanaiseen Huovilan puistoon. Olen todennut useasti syntyneeni väärälle vuosisadalle ja nytpä löytyi taas maisema, jossa ihan hyvin pystyi kuvittelemaan itsensä empiremekkoon ja päivänvarjon kanssa kävelylle. :)

Huovilan puisto on Carl Constantin Collinin 1800-luvun lopulla perustama englantilaistyylinen maisemapuisto. Alunperin nämä vehreät maisemat toimivat ratsastuspuistona. Kuvan vehreyttä en ole nähnyt muualla Suomessa. Puita verhoilevan naavan perusteellakin ilma oli raikasta hengittää.

Puistossa kasvaa lukuisia istutettuja sekä luonnonvaraisia kasveja. 

Puhalluskukatkin saivat kasvaa rauhassa. :) 

Kunnianhimoinen rakennushanke uudesta asuinrakennuksesta jäi kesken. Paikalle piti kohota 300 neliön kivilinna, josta valmiiksi saatiin vain graniittinen kivijalka.

Huovilan puistoon pääset tutustumaan lisää täältä: http://www.karkola.fi/Huovilan_puisto/

Leppoisaa sunnuntaita!